sunnuntai, 12. heinäkuu 2009

wowittelua ja syyllisyydentuntoja

telkkarissa on nyt kovasti mainostettu world of warnersin 10 päivän kokeiluversiota. peli vaikutti kiinnostavalta, joten rekkauduin sisään ja olen pelannut aika paljon. joka yö menee vähintään puoli 2, viime yönä pelasin aamu viiteen. pelaaminen on mukavaa. pelatessa saan unohtaa kaikki ongelmani ja keskittyä vain ja ainoastaan pelaamiseen.

mutta 10 päivän kokeiluversio lähestyy uhkaavasti loppuaan. kävin kauppoja kiertelemässä. olisin ostanut täyden version pelistä, mutta sitäpä ei löytynyt koko kylästä. tilasin pelin siis netistä ja sen pitäisi tulla ensi viikon alussa.

mies ei pidä pelaamisestani ja naureskeli jo vahingoniloisena kun kerroin, että 10 päivän trialini loppuu. en uskaltanut sanoa, että tilasin jo full version netistä. tuleehan se sen näkemään, joten jollakin konstilla se pitäisi tunnustaa.

mies osti hieman olutta eilen. 24-packin. olisi mullakin ollut siideriä jääkaapissa, mutta ei tehnyt sitä niin hirveästi mieli, joten olin ihan selvin päin, vaikka ukko kittasikin samassa huoneessa. alussa se joi hitaasti ja nautiskellen. mutta tölkki tölkiltä vauhti nopeutui ja tajusin aika äkkiä, ettei oluenotto jäänyt muutamaan saunaoluseen, vaan se aikoi tuhota niin monta kuin vain hoksi. niinhän se aina käy. jos se olutta ostaa, se ei pysty olemaan niitä juomatta. ja jos se yhden oluen erehtyy ottamaan, se ei yleensä jää siihen yhteen, vaan käsi käy jääkaapilla jatkuvasti. joskus olen huomannut sen osaavan lopettaa 12 olueen, jos se on 24-packin ostanut, mutta eilen se vain jatkoi.

minä pelasin olohuoneessa kannettavallani ja mies istui samassa huoneessa pöytäkoneella musiikkia kuulokkeista kuunnellen. poika oli nukkunut jo monta tuntia. ensin mies vain huudahteli minulle jotain yleistä höpinää siinä kuulokkeet päässä. äänenvoimakkuudesta päättelin, että olut oli jo vaikuttanut aika lailla. sitten se otti kuulokkeet pois ja laittoi örinämusiikkinsa kuulumaan kaiuttimista, eikä tajunnut taas ollenkaan, miten kovalla musiikki oli. salamannopeasti pinkaisin kaiuttimille ja laitoin hieman pienemmälle, ettei poika heräisi. siitäkös mies kimpaantui ja valitti, ettei kuule mitään.

no eikai se mikään ihme olekaan, jos monta tuntia ensin kuuntelee kuulokkeilla nupit kaakossa. sitä paitsi humalassa syyllistyn itsekin huonokuuloisuuteen, mutta minä sentään ymmärrän humalatilaltani, ettei poikaa saa herättää musiikilla, eikä kovaäänisellä puhumisella. mies ei koskaan tätä ymmärrä.

yritin sanoa sievästi, mutta mies oli jo suuttunut ja hetkenpäästä se muistutti minua veloistani. alkoi syytellä minua, ettei me alettukaan tänä kesänä rakentaa. minun syytäni. no, totta on, että yhteistä lainaa emme saaneet minun maksuhäiriömerkinnän vuoksi. alunperin olimmekin ajatelleet, että mies ottaisi lainan yksikseen. miehen maksukyky ei kuitenkaan olisi yksin riittänyt maksamaan talovelkoja pois. . no, minun syyksihän se sitten meni. yhdessä olisimme _voineet_ saada lainaa, mutta koska olen minä, niin ei sitten käynytkään. jonkun toisen naisen kanssa laina olisi saattanut lohjetakin. ja niin varmasti olisi käynytkin. normaalit ihmiset saavat lainaa. tällainen ihminen ei.

mies vielä sanoi humalapäissään eilen että oli ajatellut, ettei muistuta minua tästä tilanteesta, mutta ansaitsin nyt kuulemma sellaisen. mies tietää varsin hyvin, että velkani saavat minut vihaamaan itseäni. siihenhän hän muistutuksellaan pyrkikin. minä olin ensin loukannut häntä laittamalla musiikin pienemmälle kaiuttimissa, joten hänkin sai loukata minua muistuttamalla kipeästä aiheesta. joo joo, puntit tasan, vai?

lopetin pelaamisen samantien ja mies alkoi nälvimään, etten kestä kuulla totuutta, että sehän on vaan pelkkää faktaa. lähdin nukkumaan ja jätin hänet yksin olohuoneeseen. en kestä häntä humalassa, kun hän purkaa aina pahaa oloaan muhun ja mulle tulee se paha olo. tiedän, että olen paska ihminen, mutta se loukkaa, että hänkin pitää minua paskana.

liian kauan olen haaveillut kuolemasta. itse en koskaan enää satuta itseäni. sitä tein nuorempana liikaa. nykyään uskon, että itsemurha on suurin synti, jonka voi tehdä ja jos on pienikin mahdollisuus, että siitä saattaisi joutua helvettiin, vältän sitä kaikin keinoin. ja sitä paitsi minullahan on lapsi huolehdittavana. en halua aiheuttaa hänelle minkäänlaista surua. ei, itsemurhaa en tee vaikka kuolemaa halajankin kipujeni ja surujeni poistajaksi. odotan vain, että saan jättää tämän maailman. kaikki ikävyydet. harmittaa, että menetän samassa rytäkässä poikani. häntä rakastan enemmän kuin mitään maailmassa. siksi pidän elämästä tiukasti kiinni, enkä hakeudu tilanteisiin, jossa minulle voisi käydä pahasti. olen antanut henkeni täysin kohtalon käsiin. ajelehdin maailman virtojen vietävänä ja koitan vain kituuttaa maailmassa sen aikaa, kunnes aikani koittaa.

lauantai, 4. heinäkuu 2009

täällä ollaan

ensimmäistä kertaa.

tämä päivä on ollut yhtä ristiriitainen kuin elämäni yleensäkin. tähän päivään on mahtunut turhautuneisuutta, surua, vihaa ja iloa.

aamulla piti mies viedä aikaisin töihin, että saimme pojan kanssa auton käyttöömme. tulimme takaisin kotiin ja jatkoimme unia. nukuin liikaa ja heti herättyäni aloin valita vaatteita lainaneuvottelua varten.

tontti on ostettu ja talopaketti valittu. tarjoukset kyselty ja laskelmat tehty rakennusmestarin kanssa. vaatteideni tuli viestiä olevani fiksu ja luotettava, vaikka raha-asiani ovat aivan retuperällä. tonnitolkulla maksamattomia laskuja perintätoimistoissa ja ulosotossa.

en uskonut, että minun osallistumiseni miehen lainaan oli mahdollista. olin oikeassa. miehenkään tulot eivät olleet niin suuret, että olisimme saaneet tarvitsemamme lainan.

tunsin itseni niin epäonnistuneeksi. niin yhteiskunnalle kelvollisena, kuin vaimonakin. olen vain laiska paska, joka ei ole tottunut ahkeruuteen. peruskoulun jälkeen olen jättänyt kaksi koulua kesken. minulla ei ole vieläkään ammattia, vaikka kolmikymppiset lähestyvät kovaa vauhtia.

olen ollut todella holtiton nuori. masentunut. itsetuhoinen kaikin tavoin. olen jostakin syystä kuitenkin onnistunut saamaan ihanan miehen ja vielä ihanamman lapsen. nyt tuntuu, että olenkohan hyväksi heille ollenkaan. mieheni olisi voinut saada minua paljon paremman. paljon paremman. sellaisen ahkeran uraihmisen, joka osallistuisi yhtälailla leivän hankkimiseen. sellaisen urheilullisen, laihemman kuin minä. kauniimman. ja poikani.. no, hänelle sentään uskon olevani ihan hyvä äiti. leivon, laulan ja kudon sukkia. pelaan ja leikin itsekin kuin lapsi. riekun mielelläni leikkikentillä ja vien huvipuistoihin. en siis täysin tuhoon tuomittu ihmisenä ole.

kun tulimme miehen kanssa pankista, aloimme puhua velkojeni määrästä ja mies yllytti minua hakemaan laskuni esiin. paperi paperilta kävin ne kaikki läpi ja 23 pinkkaa niistä muodostui olohuoneen lattialle sateenkaaren muotoon. osassa pinkoista oli vain yksi lasku, osassa parisen kymmentäkin. kaikista ei ottanut pirukaan selvää, olikovatko samoja laskuja vai eri laskuja.

kello oli varttia vaille 9 illalla. koko illan olin uurastanut laskujeni parissa. mies kysyi, että josko hän hakisi kaupasta olutta, niin alkaisimme sitten maksella niitä pois. en uskonut häntä, mutta kehoitin hakemaan olutta. pian hän palasikin lähikaupastamme ja avasi nettipankin sivut. käski alkaa maksaa laskuja.

päätin etten ajattele mitä teen, teen vain sen mitä mies käski. tiesin sisimmässäni, etten yksin pysty ikinä maksamaan laskujani, sillä tuloni ovat niiin mitättömät. nielin kurkussani olevan liikutuksen palan ja hysterian partaalla makselin laskujani. 1200 euroa paloi tuosta noin vain. edellisen kerran mieheni auttoi minua parilla sadalla eurolla, mutta silloin se teki sen yllättäen, etten ollut kerennyt selata laskujani valmiiksi. aikaa oli vain viisi minuuttia. ne oli rikkaat 5 minuuttia. nyt aikarajoitusta ei ollut.

sydäntäni viilsi tuska omasta hölmöilystäni ja siitä, miten kiltti mieheni oli. minä en millään ansaitsisi hänen kaltaistaan. aina olen hänet kiltiksi tiennyt ja anteliaaksi, mutta en koskaan olisi arvannut, että hän osoittaisi näin suurta anteliaisuutta minua kohtaan. hän kantaa minusta huolta ja rakastaa todella paljon.

suurimman osan perintätoimiston laskuista sain maksettua. loput laskut olivat hieman epäselviä ja näin ollen ne täytyi jättää myöhemmäksi. maanantaina soitan ja tarkistan summat. alan lyhentää niitä omilla rahoillani. ja sen jälkeen on vain ne kuusi tonttua ulosotossa. en tiedä miten selviän niistä, mutta mies on ilmeisestikin avustamassa minua.

talon rakennus siirtyi nyt vuodella-kahdella. niin mies päätti. ilmeisesti hän aikoo maksaa ulosottomaksuni omilla säästöillään. niillä, jotka olisivat menneet talonrakennukseen. takaisin tietenkin maksan joka sentin, pikku hiljaa.

olen todella kiitollinen hänen avustaan. en edes osannut odottaa häneltä näin suurta tekoa. en ole koskaan edes uskaltanut uneksia velattomasta elämästä. voisiko se todella olla mahdollista..?